Romaanin tärkein ”valinta” on varmasti Cassian päätyminen poikkeukselliseen Kyhyn hänelle Yhteiskunnan pariksi antaman Xanderin sijasta.
Cassian mielenkiinto tuntea salaperäinen Ky voittaa tietoisuuden helposta, täydellisestä elämästä Xanderin kanssa. Ky on poikkeuksellinen. Hänet on adoptoitu ulkoprovinsseista, eikä hän esimerkiksi voi koskaan mennä naimisiin eikä saada lapsia.
Tyttö uhmaa Yhteiskunnan määräyksiä, tuo Xanderille sydänsuruja, sekoittaa yksinkertaisesti kaiken pelkästä uteliaisuudestaan ja rakkaudestaan Kyta kohtaan.
Seurauksetkaan eivät ole hulppeat. Lopulta sotkujen vuoksi Ky lähetetään sotimaan ja Cassian perhekin joutuu lähtemään.
Mielestäni Cassia tekee kuitenkin oikein. Hän luottaa omaan sydämeensä ja uhmaa Yhteiskunnan määräyksiä tunteidensa vuoksi. Ratkaisu on myös oikein Xanderia kohtaan – olisi väärin esittää rakastunutta, kun Cassia joka tapauksessa haikailee Kyn perään.
On kuitenkin harmillista, että Yhteiskunta edes laittaa Kyn kasvot ilmestymään Cassialle. Tyttö olisi luultavasti ollut vain tyytyväinen pariinsa Xanderiin. Heidän elämänsä olisi sujunut täysin määrättyjen mallien mukaisesti – he olisivat saaneet lapsia tietyssä iässä, menneet naimisiin tietyssä iässä, kuolleet tietyssä iässä – ja he olisivat olleet onnellisia.
Näiden valintojen yhteydessä Cassia, entinen Yhteiskunnan mallikansalainen, alkaa katsomaan Yhteiskuntaa uudessa valossa. Hän tajuaa kuinka säädeltyjä heidän elämänsä oikeasti ovat, ja kuinka väärin on, että he eivät itse saa päättää edes ketä rakastavat.